Hiihtoloma on lomailtu ja lomaa vietettiin tänä vuonna Levillä.

Levi on minulle jo lapsuudesta tuttu paikka, meidän perheellä on siellä mökin osakkuus ja olen päässyt näkemään, kuinka pienestä Sirkan kylästä on kasvanut jättimäinen Levi center. Toisaalta Leville meno on aina yhtä nostalgista, mutta toisaalta joka kerran saa suu auki ihmetellä, miten se jälleen on niin paljon muuttunut, nytkin viime kerrasta oli jo 5 vuotta ja siinä ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä!

 

Muistan lapsena, kuinka Levin ainoa kauppa oli Sirkan kauppa (sieltä sai edullisesti valtavia munkkirinkilöitä) ja koko "laskettelukeskuksessa" oli kaksi BAARIA eli rinnekahvilaa, joista toinen oli hyvin hyvin pieni ja toinen isompi, jossa sai tehtyä itse 5 markalla pehmiksen pehmisautomaatissa, välillä makuina oli suklaata ja vaniljaa, välillä pelkkää vaniljaa suklaan ollessa loppu.  

Nykyään rinnekahviloita, kojuja, kauppoja, ravintoloita ym on koko keskus pullollaan ja "hinnat kohdillaan". Silti sinne mieli halajaa uudelleen ja uudelleen, lappi on aina lappi, siellä on oma tunnelmansa ja tuntureilla mieli lepää (ellei satu monot painamaan, kuten minua alkuun).

 

Nyt ei auta haaveilla enempää, arki on koittanut!